Englannin tunnilla kokeilimme digikynän käyttöä kotitehtävien palautuksessa. Oppilaiden tehtävänä oli tulkita suomenkielistä tekstiä englannin kielelle ja myös lukea tuotoksensa englanniksi ääneen. Tarkoituksena oli sekä selvittää kuinka teksti oli käännetty englannin kielelle että kuulla se oppilaan ääntämänä.
Oppilaat kirjoittivat ensin tekstin ja äänittivät sitten tuotoksensa kynällä harjoiteltuaan lukemaan sitä ensin kotona.Tuotokset lähetettiin sitten opettajalle sähköpostilla. Muutama oppilas ei saanut lähetettyä äänitystään, mutta kaikki saivat lähetettyä kirjoittamansa tekstin perille.
Opetusharjoittelijat olivat mukana tuotosten läpikäymisessä. Tavalliseen kynä-paperi-menetelmään verrattuna tässä oli hyötynä se, että kuuli oppilaan tuotoksen hänen itsensä ääneen lukemana. Käännettävät lauseet olivat sellaisia, että ääneen luettaessa niitä oli helppo dramatisoida. Niinpä tuotosten kuunteleminen oli toisaalta liikuttavaa, toisaalta vähän huvittavaakin, kun joku oppilas eläytyi rooliinsa oikein tosissaan. Se, että kuuli oppilaan tuotoksen hänen omana tulkintanaan ääneen, teki tavallisesta käännöslauseiden lukemisesta henkilökohtaisempaa.
Oppilaat saivat tuotoksensa takaisin myös paperiversiona, jossa korjaukset olivat selvästi näkyvillä. Hyötynä oli myös se, että jokainen oppilas sai henkilökohtaisen palautteen tuotoksestaan. Tunnilla tehtävää tarkistettaessa oppilaat itse vertaavat omaa tuotostaan mallivastaukseen, mutta englannissa on lukuisia eri tapoja ilmaista sama asia, joten oppilas voi luulla aivan oikeaakin tuotostaan virheelliseksi.
Mielestäni kynä toimi hyvin juuri tämän kaltaisessa harjoituksessa, siitä oli hyötyä sekä oppilaalle että opettajalle. Ison lukioryhmän kanssa ja jos opetusharjoittelijoita ei ole käytettävänä, tämä tapa on aika työläs. Mutta mielestäni kerran pari kurssissa kynää voisi hyvin käyttää tämänkaltaisissa tehtävissä.
