Digikynäkokemuksia RUB2 kurssilta

Digikynä oli käytössä RUB2 kurssilla käännösvirkkeiden tekemisessä opetusharjoittelijoiden pitämillä tunneilla eli myös opetusharjoittelijat tutustuivat ruotsin kielen osalta ensimmäistä kertaa tähän kokeiluun. Tehtävänä oli kirjoittaa kuusi tekstiin liittyvää käännösvirkettä suomesta ruotsiin ja lisätä tekstin lisäksi myös ääni tehtävään. Ajatuksena oli, että opiskelijat saisivat pohtia lauseitaan samalla kuin kirjoittivat, mutta käytännössä useimmat tekivät lauseet ensin valmiiksi ja kirjoittivat ne vasta sitten ”puhtaaksi” digikynävihkoon. Toki löytyi myös muutamia rohkeita, jotka kirjoittivat lauseet heti suoralta kädeltäkin vihkoon.

Tekniikan kanssa ilmeni jossakin määrin ongelmia, koska kaikki eivät onnistuneet siirtämään lauseitaan kynältä palautuskansioon koulun verkkoon. Osalla siirto onnistui toisella kerralla ja osa lähetti lauseensa myöhemmin sähköpostin välityksellä eli tehtävä saatiin hyvin kuitenkin suoritettua. Totesimme, että on erittäin hyvä, että on olemassa useita vaihtoehtoja siirtää tekstit ja äänet vastaanottajalle. Kaikki eivät yrityksistään huolimatta saaneet ääntä siirtymään laisinkaan. On loistavaa, että meillä on käytössä omat kannettavat tietokoneet tiedon siirtoa varten, muuten siirtotoimenpide olisi huomattavasti hitaampi ja monimutkaisempi.

Tehtävien kommentointi oli opettajalle helppoa ja nopeaa kommentointilappuja käyttämällä. Kommenttikenttään sopi hyvin kirjoittamaan opiskelijalle tiedoksi virkkeiden vahvuudet ja kehittämisen kohteet yleisellä tasolla.  Opiskelijoille jaettiin myös virkkeistä tulostetut paperiversiot, joihin oli merkitty tarkasti korjaukset. Tämän tehtävätyypin ehdoton etu on se, että jokaisen opiskelijan oli tehtävä käännösvirkkeet ja sen lisäksi vielä suullistettava ne lukemalla virkkeensä ääneen. Tavallisesti käännösvirkkeet tarkistetaan tunnilla siten, että opettaja ei näe jokaisen yksittäisen opiskelijan suoritusta ja opiskelija on suuressa määrin itse vastuussa siitä, onko tehnyt tehtävää vai ei. Lauseiden suullistamisessakaan eivät usein kaikki ole äänessä, mutta tässä tehtävätyypissä kaikkien oli luettava kaikki virkkeet eikä esimerkiksi ainoastaan yhtä tai kahta virkettä. 

Opetusharjoittelijoiden kokemus oli, että tekniset ongelmat veivät jossakin määrin liikaa aikaa tunnista eli siirtotoimenpiteen pitäisi olla hyvinkin mutkaton ja nopea, jotta sitä ei koettaisi ylimääräiseksi rasitteeksi. Opiskelijan ajatuksenjuoksun seuraaminen käännösvirkkeissä olisi edellyttänyt sitä, että opiskelijat olisivat sisällyttäneet äänitteeseensä virkkeiden kirjoittamiseen liittyvän pohdiskelun puhtaaksikirjoittamisen sijasta. Tällöin olisimme paremmin päässeet ”oppilaan pään sisälle” ja saaneet käsityksen siitä, mistä jotkut virheet voivat johtua eli tehtävää olisi ollut hyvä laajentaa pohdiskelun suuntaan, kuten esimerkiksi matematiikan ja kemiankin opiskelussa on tehty. Tämä on hyvä huomio jatkoa suunnitellessa.

Porukalla tehtäviä tarkistettaessa yksittäisen opetusharjoittelijan/opettajan osuus ei muodostunut kovin suureksi, mutta on hyvä huomata, että jos ja kun opettaja toimii yksin, on tehtävät suunniteltava sillä tavoin, että opettajan työmäärä pysyy kohtuullisena tarkistusvaiheessa. Esimerkiksi pitempien tekstien ja kirjoitelmien osalta on mietittävä tarkasti tehtävänantoa ja kynän monipuolista hyödynnettävyyttä, jotta tehtävien tekeminen ja toisaalta myös tarkistaminen säilyy mielekkäänä. Jatkamme kynän käyttöä rinnakkaisryhmän ja uusien opetusharjoittelijoiden kanssa seuraavassa jaksossa, joten lisää kokemuksia ruotsin opiskelusta digikynän kanssa on odotettavissa jatkossakin.

Kurssin MAA3 kokemuksia

Kokeilimme geometrian kurssissa tehtävien tekemistä ja niiden selittämistä digikynällä. Kokeilu tuotti uusia kokemuksia, joita en osannut odottaa. Jos epäkohdista aloittaa, niin tekniikka tarvitsee vielä kovasti hiomista. Hentokätisten tyttöjen tuotoksista jäi etenkin kuvista osa näkymättä ja lukuarvot olivat epäselviä. Osa oppilaista ei saanut tuotoksiaan siirrettyä koneelle ja jouduin ottamaan heiltä paperikopiot vihkosta. Muutoinkin on vaikea löytää hyötyä tässä kohdassa digikynästä, koska normaalit paperiversiot ajavat saman asian.
Positiivinen yllätys olikin sitten oppilaiden äänitykset. Liikutuksen kyyneleet silmissä kuuntelin näitä hyvinkin erilaisia äänityksiä. Joissain kohdin olisin rokottanut pisteitä perusteluiden puutteesta, jos olisin nähnyt vain oppilaiden kirjallisen tuotoksen. Nyt sanallisesta selityksestä nämä perustelulut löytyivät ja oppilas sai ansaitut täydet pisteet. En etukäteen huomannut ohjeistaa oppilaita korostamaan selityksen lomassa, missä kohdin ratkaisua selitys kulkee. Osa oppilaista oli huomannut tämän tehdä ja oli oikein mielenkiintoista seurata heidän ratkaisunsa etenemistä. Mielenkiintoista oli myös huomata erilaiset tyylit lähestyä tehtävää. Tehtävässä piti miettiä ilmansuuntien välisiä kulmia ja mm. eräs oppilas aloitti tehtävän teon piirtämällä kaavion pää. ja väli-ilmansuunnista. Tällä hän kertoi hahmottavansa tehtävän paremmin.
Kokeilusta vahvistui käsitykseni siitä, että jatkossa aion hyödyntää digikynää puheen tuottamisessa enemmän kuin kirjallisessa tuottamisessa. Tämä kylläkin vaatti opettajalta aikaa kuunnella näitä äänitteitä ja esim. itselläni meni nyt nelisen tuntia tähän työhön. Mieleen jäi kuitenkin mukava tunne siitä, että oppi tuntemaan oppilaita melkoisen paljon enemmän.

Näytetehtävät digikynällä

Kemian KE1-kurssilla opiskelijat tekivät yhden laskutehtävän digikynällä. Digitaalista kynää käytettiin tehtävän teossa, jotta pystyttiin myös tarkastelemaan tehtävän ymmärtämistä. Opiskelijoita neuvottiin nauhoittamaan digikynällä oma ajatuksenkulku tehtävää ratkaistaessa mahdollisimman tarkasti.

Ajatuksena oli päästä tarkastelemaan sitä, miten opiskelijat hahmottavat annetun tehtävän ja lähtevät sitä ratkaisemaan. Alunperin ajatuksena oli, että opiskelijat puhuvat tehtävää ääneen samalla kun tekevät sitä, mutta silloin videotiedoston kesto pitenee. Tämän vuoksi päädyttiin siihen, että nauhoituksen voi tehdä myös jälkeenpäin. Suurin osa tehtävistä olikin nauhoitettu jälkeenpäin.

Eniten oppilaan ajatuksenkulkuun pääsi sisään silloin, kun oppilas oli nauhoittanut ajatuksensa samalla kun hän oli tehnyt tehtävää. Tällöin pystyi tarkastelemaan opiskelijan osaamista ja tehtävän prosessointia tarkemmin, koska kaikki yritykset ja vaikeudet matkan varrella tallentuivat. Tällöin kuitenkin tehtävien tarkastamisen vaiva kohosi suureksi, koska yhden opiskelijan videon katsomiseen saattoi mennä jopa kymmenen minuuttia tehtävää kohden. Monesti videon joutui myös kuuntelemaan toiseen kertaan.

Kun tehtävä oli ratkaistu osittain tai kokonaan ennen nauhoituksen alkamista, videon kestoa saatiin lyhennettyä merkittävästi. Opettaja näki tässä mallissa vain lopputuloksen, ei prosessin etenemistä. Huolella mietityn äänitiedoston mukana olo tehtävän ratkaisussa auttoi kuitenkin ymmärtämään sitä, miten hyvin opiskelija ymmärsi tekemänsä tehtävän.

Jatkossa digitaalista kynää voisi testata erityyppiseen tehtäviin, jossa asioiden selittäminen olisi suuremmassa roolissa kuin ratkaisun esittäminen kirjallisesti.